Vaikeaa sanoa ei

Heihin törmää työelämässä useasti. Päättämättömiin päättäjiin. Henkilöihin, joiden on uskomattoman vaikeaa sanoa ei, vaikka se kuuluu heidän työnkuvaansa.

Jokainen myyntityötä tekevä törmää jatkuvasti ostopäättäjiin, joilta ei saa vastausta tarjoukseen kuukausienkaan kuluttua.

Jokainen mediasuhdetyötä tekevä törmää toimittajiin, jotka eivät sano juttuidealle kyllä taikka ei kuukausienkaan roikottamisen jälkeen.

Useimmat meistä ovat olleet alaisina pomolle, joka haluaa päättää kaikesta itse, mutta käytännössä ei saa päätettyä mistään.

Monilla meistä on ollut työtovereita, jotka ottavat kaikki nakit vastaan – ja joko nuukahtavat burnoutiin tai eivät saa koskaan mitään valmiiksi.

Mistä on kyse? Miksi on niin vaikeaa sanoa ei? Oma kyökkipsykologin analyysini on, että tällaiset henkilöt pelkäävät päätöksenteon seurauksia. Jopa niin paljon, että eivät huomaa, että päättämättömyydelläkin on seurauksia, harvoin positiivisia.

Päätöspelon alalaji on liika-analysointi. Päättämätön päättäjä kokee tarvitsevansa aina vain lisää tietoa päätöksenteon pohjaksi. Tai vain päätyy vatvomaan mahdollisia skenaarioita loputtomiin – paitsi sitä, mitä seuraa, kun päätöstä ei tehdä.

On myös mahdollista, että päättämättömät päättäjät pelkäävät loukkaavansa, jos sanovat ei. Yleensä kuitenkin vastapuolen roikottaminen epätietoisuuden tilassa on paljon loukkaavampaa. Kieltävän vastauksen voi antaa jämäkästi, mutta nätisti. Silloin asia on selvä, ja molemmat voivat jatkaa touhuamista tahoillaan.

Kaikkinainen jahkaaminen on paitsi ärsyttävää, myös kansantalouden kannalta huono homma. Päätöksenteon pitkittyessä asiat seisovat pahimmillaan monessa yrityksessä. Ei synny liikevaihtoa eikä verotuloja.

Nyt onkin erinomainen aika opetella tekemään jämptimpiä päätöksiä. Aloittaa voi vaikka tulostamalla työpisteen seinälle näppärän huoneentaulun:

– Älä lykkää päätöstä, jonka voit tehdä heti

– Älä sano ehkä, jos tarkoitat ei

– Jos oikeasti harkitset asiaa, aseta määräaika päätöksenteolle

Teksti on alunperin julkaistu Markkinointi & Mainonta -lehden vierasblogissa