Sisältömarkkinoija syö toimittajan pöydässä

Markkinointiin ja viestintään erikoistunut sivusto Ragan.com kirjoitti hiljattain, että yritysviestintä ei enää tarvitse perinteistä mediaa välittämään viestejään.

Toimittajan korvaan tämä saattaa kuulostaa ilouutiselta: tervemenoa vaan kaikki ärsyttävät tiedotteiden tuputtajat. Mutta ennen kuin toimituksissa poksautellaan skumpat auki, on hyvä miettiä, miksi näin.

Kyse on ennen kaikkea sisältömarkkinoinnin hurjasta kasvusta. Netti tarjoaa nykyisin yrityksille varsinaisen runsaudensarven hyviä kanavia kohderyhmien suoraan tavoittamiseen – eikä vain tavoittamiseen vaan myös aktivointiin ja dialogiin. Yhä useammassa yrityksessä on tajuttu, että olisi yksinkertaisesti tyhmää jättää mahdollisuudet käyttämättä.

Samaan aikaan toimituksia saneerataan ja lehtien sivumääriä pienennetään koko ajan sellaisella vauhdilla, ettei lehtien sivuilla ole tilaa jutuille eikä toimittajilla aikaa kirjoittaa niitä samaan tapaan kuin ennen. Miksi siis hakata päätään toimituksen seinään, kun seinän voi kätevästi kiertää?

Yhä enemmän kyse on myös relevanssista. Perinteisen median osuus kaikkien ikäryhmien ajankäytöstä laskee kuin lehmän häntä. Enää ei ole selvää, että hyvä juttu talouslehdessä tavoittaa kaikki yritysjohtajat. Jopa moni harmaahapsinen bisneskonkari nauttii nykyisin päivittäisen uutisfiksinsä sähköpostiuutiskirjeistä tai nettipalvelujen kautta. Ja nämä nettipalvelut eivät välttämättä ole perinteisten mediatalojen ylläpitämiä.

Sisältömarkkinointi on myös suosittua – ei ainoastaan markkinoijien vaan sidosryhmien mielestä. Kiinnostavia ja viihdyttäviä sisältöjä jaetaan innokkaasti ja niistä keskustellaan. Osaava sisältömarkkinointi voi tehdä pienestäkin yrityksestä nopeasti oman alansa arvostetun gurun.

Markkinoijan näkökulmasta siis maailma on täynnä mahdollisuuksia. Mutta toimituksissa ja etenkin mediayhtiöiden johdossa pitäisi hälytyskellojen soida ja kovaa. Jos nimittäin viestintäväki ja lukijat hylkäävät perinteisen median, mainostajat seuraavat nopeasti perässä.

Ja näinhän tapahtuukin – mistä muustakaan syystä niitä toimituksia saneerattaisiin.

Saneerauslinja vain ikävä kyllä on suunnilleen yhtä hyvä lääke ongelmaan kuin se, että pissii omille kintuilleen pakkasella. Hetken lämmittää, mutta nopeasti kyllä huomaa, ettei se ollutkaan niin hyvä idea. Toimitusten resurssien karsiminen heikentää journalismin laatua, mikä heikentää median relevanssia entisestään.

Koska itse tienaan koko ajan kasvavan osan leivästäni sisältömarkkinoinnilla, olo on vähän jakomielinen. Yrittäjänä ja markkinoijana olen innoissani uusista kanavista ja mahdollisuuksista. Mutta kansalaisena ja median kuluttajana mietin huolissani, mitä siitä seuraa, jos koko ajan suurempi osa kuluttamastamme sisällöstä on jonkun markkinoijan tuottamaa.

Täydennetään siis vielä otsikkoa: Sisältömarkkinoija syö toimittajan pöydässä – ja mediatalojen johtajat kantavat pöytään aina vain lisää sapuskaa. Kannattaako?

Teksti on alunperin julkaistu Markinointi&Mainonta -lehdenvierasblogissa