5 asiaa, jotka opin yrittäjänä

Olen paraikaa käynnistämässä toista kierrostani yrittäjänä, ja sen kunniaksi jaan muutaman tärkeimmän asian, jotka opin ensimmäisen yritykseni parissa.

1. Yhden ihmisen rahat ja osaaminen eivät riitä yrityksen kasvattamiseen

Jos tavoitteenasi on kasvattaa liiketoimintaa, ja etenkin jos tähyät kansainvälisille markkinoille, tarvitset vahvan ydintiimin. Tämä on tärkeää monestakin syystä. Ensinnäkin, yksinyrittäjä on todella yksin omien ajatustensa kanssa. Käytännön järki ja perspektiivi tuppaavat katoamaan, kun asioita vatvoo keskenänsä. Mikä pahinta, tästä tulee helposti tapa – kun on kerran tottunut päättämään kaikesta itsevaltiaana, on vaikea ottaa muita mukaan myöhemmin.

Tämä on esimerkiksi sijoittajille punainen vaate. On aikamoinen riski laittaa fyrkkansa firmaan, jota hallitsee itsepäinen diktaattori.

Bisneksen kasvattaminen on vaikea laji, jossa tarvitaan monenlaisia kompetensseja ja kokemusta. Kukaan ei ole niin renessanssi-ihminen, että osaisi kaiken yksin. On myös tärkeää joutua perustelemaan kantaansa muille osakkaille ja hallitukselle – silloin tulee oikeasti mietittyä, onko tämä sittenkään hyvä idea.

Mikä tärkeintä, jos et satu olemaan poikkeuksellisen varakas, bisneksen kasvattamisen taloudellinen paine on raskasta kantaa yksin.

2. Työntekijät ovat aina ”vain töissä”

Yrittäjä sortuu herkästi odottamaan työntekijöiltään samanlaista sitoutumista yritykseen kuin itseltään. Kun näin tekee, pettyy taatusti. Työntekoon tulee aivan erilainen draivi, kun on omat rahat pelissä. Yrittäjä jumittuu herkästi katkerana miettimään kaikkia riskejä ja uhrauksia, joita joutuu muiden puolesta ottamaan ja tekemään. Siinä hötäkässä pakkaa usein unohtumaan, että yrittäjä myös saa bisneksen onnistuessa aivan eri kaliiberin tuotot kuin työntekijät.

Työntekijä voi lähinnä olettaa, että palkka tulee joka kuukausi tilille, ja sen mukaan sitten työpanoskin mitoitetaan.

Etenkään kasvavassa yrityksessä kaikki eivät voi olla omistajia, vaan yritys tarvitsee myös työntekijöiden työpanosta. Kun ymmärtää omistajan ja palkatun työntekijän erilaiset lähtökohdat, on paljon helpompaa arvostaa työntekijöiden työpanosta. Arvostus on tärkeää, se kannustaa parempiin tuloksiin.

3. Älä palkkaa kavereita

Kavereiden palkkaaminen taitaa olla sellainen kanto, johon lähes jokainen ensikertalainen yrittäjä kapsahtaa. Tuntuu niin houkuttelevalta viettää työpäivänsä kivojen tyyppien kanssa – melkein kuin ei olisi töissä lainkaan.

Joskus tämä voikin ihan aidosti toimia, mutta yleensä esimies-alaissuhteeseen tulee paljon lisää mutkia, kun alla on ystävyyssuhde. Ongelmatilanteita on vaikea käsitellä, kun professionaali etäisyys puuttuu. Voi myös käydä niin, että työpäivät tosiaan menevät ihan muuhun kuin työntekoon, ja työpaikasta tulee päivähoitopaikka, jonne tullaan juoruilemaan ja puimaan henkilökohtaisia kriisejä.

Jos palkkaat kaverin, käy pahimmillaan niin, että saat hankalan alaisen ja menetät ystävän.

4. Yrittäjän kallein resurssi on oma aika

Moni yrittäjä ajattelee säästävänsä tekemällä asioita itse – taloushallintoa, sopimusasioita, jopa siivousta. Se on kyllä oikein hyvä tapa saada työpäivät venymään yöhön saakka, mutta säästö on varsin kyseenalainen.

Oman ajankäytön vaihtoehtoiskustannus on erityisen helppoa laskea, jos yrityksen ansaintalogiikka perustuu tuntilaskutukseen. Käytätkö kolme tuntia toimiston siivoamiseen säästääksesi 50 euroa, kun voisit käyttää samat kolme tuntia myyntiin tai asiakastyöhön ja tienata 500 euroa?

Yrittäjänä on ensiarvoisen tärkeää opetella priorisoimaan ja käyttää aikaansa ensisijaisesti asioihin, jotka tuovat yritykseen rahaa. Säästämällä ei yksikään yritys kasva, ja väsyneenä ja ylikuormittuneena tulee tehtyä huonoja päätöksiä. Opettele siis alusta lähtien tukeutumaan muiden apuun ja säästä oma kallis aikasi rahantekoon.

5. Se on vain bisnestä

Usein kuulee sanottavan, että yrittäjälle yritys on kuin oma lapsi. Tämä on vaarallista ajattelua. Yritys on keino ansaita elantonsa, työpaikka. Työpaikkoja tulee ja menee, mutta lapsistaan sitä on vastuussa hautaan saakka.

Jos yritykseen suhtautuu kovin tunteellisesti, alkaa perspektiivi heittää ja kaikki tulee otettua henkilökohtaisesti. Bisneksen vetäjän pitää pystyä arvioimaan liiketoimintaa ainakin jossakin määrin objektiivisesti ja kriittisesti. On eri asia suhtautua työhönsä intohimolla ja olla ylpeä yrityksestään ja sen palveluista tai tuotteista kuin hukata kaikki rationaalisuus.

Tuotteesi ja palvelusi ei todennäköisesti saa aikaan maailmanrauhaa, poista nälänhätää tai lopeta ilmastonmuutosta. Ja vaikka näin olisikin, se on silti vain bisnestä. Joskus se onnistuu, joskus ei. Hanki siis elämä ja pidä työ ihan vaan työnä.