Hankala ämmä

Jonkin aikaa sitten sain kuulla olevani pirttihirmu. Ei sanoja sitä tosissaan tarkoittanut, vaan se oli sellainen vitsivitsi ja läppä läpändeeros. Minua vain ei naurattanut.

Jokainen nainen, jolla on hiukankaan omaa tahtoa ja luonnetta, saa tottua nuoresta iästä asti kuulemaan olevansa hankala ämmä, bitch, pallinmurskaaja, tiukkapillu – ”lempinimien” kirjo on laaja. Pahimmillaan nimitykset voivat olla ihan kamalia. Eräs läheiseni on muun muassa saanut kuulla olevansa ”nainen, joka saa spermankin happanemaan”. Että sellainen läpändeeros, nauratti varmaan ihan kyynelet silmissä.

Naisilla on erilaisia tapoja selviytyä siitä, että meidän ei ”kuuluisi” olla määrätietoisia. Jotkut oppivat passiivisaggressiivisiksi vallankäyttäjiksi, jotka hunajaisesti hymyillen manipuloivat ihmisiä. Toiset oppivat viis veisaamaan nimittelystä siitäkin huolimatta, että se tuntuu kurjalta. Jotkut alkavat itse käyttää ämmä-terminologiaa vähän samaan tapaan kuin tummaihoiset kutsuvat toisiaan neekereiksi.

Itsekin toisinaan nimitän itseäni kiukkuiseksi tamperelaiseksi akaksi. Vaikka oikeasti kyllä olen mielestäni pikemminkin sisukas kuin erityisen kiukkuinen.

Harva kuitenkaan arjessa jaksaa kyseenalaistaa nimittelyä. Kun sitten leimautuu taas hankalaksi ämmäksi.

Ämmittelyssä on kaksi tosi huonoa puolta. Ensinnäkin sillä osoitetaan aina uusille naissukupolville, että oman tahdon ilmaiseminen on negatiivinen asia. Ei ole mikään ihme, jos nuorten naisten on vaikea oppia positiivista jämäkkyyttä, kun ämmittelyä saa osakseen ihan asiallisestakin käytöksestä.

Toinen huono puoli on se, että ämmittely antaa joillekin naisille kätevän tekosyyn käyttäytyä oikeasti ihan veemäisellä tavalla. Pahimmat työelämässä kohtaamani sovinistit ovat olleet itseäni vanhempia naisia, jotka ilmeisesti haluavat, että kaikilla naisilla on yhtä vaikeaa kuin heillä on ollut.

Tehdäänpä nyt siis selväksi, että naisesta ei tee hankalaa ämmää se, että hän

  • ilmaisee mielipiteensä,
  • on eri mieltä,
  • kyseenalaistaa,
  • haluaa jotakin ja sanoo sen ääneen,
  • ei halua jotakin ja sanoo sen ääneen,
  • ei siedä huonoa kohtelua,
  • on määrätietoinen,
  • on kunnianhimoinen.

Sen sijaan ihan oikeasti hankala ämmä – tai äijä

  • vähättelee muita,
  • puhuu pahaa selän takana,
  • ottaa kunnian muiden tekemisistä,
  • ei kuuntele,
  • kyykyttää,
  • pyrkii alistamaan pelottelemalla,
  • uhkailee, kiristää tai manipuloi,
  • huutaa,
  • menee henkilökohtaisuuksiin,
  • tekee kaikesta arvovaltakysymyksen.

Mitäs jos kaikki lopettaisimme turhan ämmittelyn, ihan selvyyden vuoksi. Näytetään me naiset nuoremmille kollegoille, tuttaville ja sukulaisille reilun ja positiivisen jämäkkyyden mallia ja ollaan ylpeitä itsestämme.

Ja miehet, älkää viitsikö kutsua rakkaita vaimojanne, tyttöystäviänne, siskojanne tai äitejänne riivinraudoiksi tai bitcheiksi, edes vitsivitsinä. Sanokaa mieluummin, että rakastatte heitä.

 

Artikkelin kuva on julkaistu Creative Commons -lisenssillä. Kuvan ottajan tiedot