Verkostot ovat elinehto

Viime viikolla Ylen yrittäjyysiltaa katsellessa kävin Twitterissä keskustelua aiheesta verkostoituminen. Olimme keskustelukumppanini kanssa selvästikin eri aaltopituudella, sillä hän oli huolissaan siitä, miten työn raskauttama yrittäjä jaksaa vielä oikeiden töiden päälle verkostoituakin. Minä puolestani yritin selittää, että verkostoituminen on yrittäjän työtä.

140 merkissä on toki joskus vähän hankala saada sanomaansa selkeästi läpi, joten yritän tässä avata ajatteluani hieman monisanaisemmin.

Olen moniaita sosiaalisen median valmennuksia pitäessäni saanut yhä uudestaan vastata kysymykseen: ”Minulla on jo ennestään liikaa töitä. Miten ihmeessä pitäisi vielä ehtiä ja jaksaa somettaakin?” Kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta kuin tuossa verkostoitumiskeskustelussakin.

Yhtäällä on ajattelutapa, jossa kaikki, joka on ennen ollut, on tärkeää ja tarpeellista, ja ”kaikki uusi” on ylimääräistä. Toisaalla puolestaan on näkemys, että uusien asioiden, menettelytapojen ja teknologioiden omaksuminen voi korvata vanhoja toimintatapoja ja helpottaa työtä.

Sekä sosiaalinen media että verkostoituminen ovat minusta tällaisia työtä helpottavia asioita. Molemmat muun muassa helpottavat myyntityötä suunnattomasti. Kun rakentaa aktiivisesti verkostoja, juttelee ihmisten kanssa, on läsnä ja huolehtii siitä, että oma osaaminen on muiden tiedossa, ei tarvitse käyttää aikaa tympeään kylmään kontaktointiin.

Viime viikolla lähetin verkostoilleni meiliviestin, jossa kerroin uudesta yrityksestäni. Samana päivänä olin mukana kahdessa tilaisuudessa, joita molempia voisi luonnehtia verkostotapaamisiksi. Kuinka ollakaan, yksi tuttuni oli aamulla lukenut markkinointimeilini ja tuli tilaisuudessa ihan innoissaan kertomaan minulle projektista, jossa olisi tarvetta osaamiselleni. Aika monta tuntia olisin saanut viettää puhelimessa, jos olisin summanmutikassa soittelemalla halunnut päästä samaan lopputulokseen.

Kun kirjoitin Asiantuntija epämukavuusalueella -kirjaa, käytin sosiaalista mediaa paljon apuna lähdeaineiston hankinnassa. Twitter, Facebook ja LinkedInin keskustelupalstat osoittautuivat loistaviksi kanaviksi kerätä kohderyhmään kuuluvien ihmisten mielipiteitä ja tarinoita. Samoja kanavia olen käyttänyt myös hypoteesien testaamiseen kyselytutkimuksia suunnitellessa.

Kun perustin nykyistä yritystäni, sain apua muun muassa tutulta juristilta, tilintarkastajalta ja graafikolta.

Kun olen vuosien varrella pähkäillyt erinäisten johtamiseen ja yrityksen pyörittämiseen liittyvien pulmien kanssa, on aina ollut tuttuja, joiden kanssa asioita pallotella.

Voisin luetella näitä esimerkkejä loputtomiin, mutta you probably get the picture. Verkostotuminen ei ole jotakin ekstraa, joka tehdään, kun varsinaisilta töiltä keretään. Verkostojen rakentaminen ja ylläpitäminen ovat olennainen osa yrittäjän työtä, sillä yksin on raskasta – ja usein tehotonta – puurtaa.

Jos työpäivät tuntuvat kuluvan kaikenlaiseen niin, ettei ehdi olla kanssakäymisissä muun maailman kanssa, on syytä ihan ensimmäiseksi miettiä, käyttääkö aikaansa oikeisiin asioihin. Kuten aiemmassa blogipostauksessa totesin, yrittäjän ykkösprioriteetti on keskittyä hommiin, jotka tuottavat yritykselle tuloja. Muille asioille todennäköisesti löytyy omista verkostoista hyvät tekijät – tai sitten joku, joka voi auttaa hoitamaan pakolliset asiat tehokkaammin.

 

Artikkelin kuva on julkaistu Creative Commons -lisenssillä. Kuvan ottajan tiedot

2 responses to “Verkostot ovat elinehto

  1. Päivitysilmoitus: Hyvä kiertämään | Uusi mukavuusalue |The New Comfort Zone·

  2. Päivitysilmoitus: Myös yritykset tarvitsevat verkostoja | Uusi mukavuusalue |The New Comfort Zone·

Kommentointi on suljettu.