10 vuotta sitten

Päivälleen kymmenen vuotta sitten kiikutin ensimmäisen yritykseni perustamispaperit kaupparekisteriin. Sen jälkeen marssin irtisanoutumaan silloisesta työpaikastani. Minusta tuli yrittäjä.

Olin 28-vuotias humanistinplanttu, jolla oli kosolti itseluottamusta, hyvää substanssiosaamista – eikä mitään käsitystä siitä, mihin olin ryhtynyt.

Tuo itsevarmuuden ja tietämättömyyden yhdistelmä lienee ensikertalaiselle yrittäjälle oikein hyvä juttu, sillä jos olisin tiennyt, mitä kaikkea tuleman pitää, olisin ehkä jättänyt koko homman väliin.

Ensimmäisestä yrityksestäni Frank Communicationsista tuli minulle kahdeksan vuoden korkeakoulu, jonka aikana opin yritystaloudesta, myymisestä, johtamisesta, rahoituksesta, sopimusjuridiikasta, asiakkuudenhallinnasta, palvelumuotoilusta, hinnoittelusta, markkinointiviestinnästä ja elämästä enemmän kuin olisin missään palkkatyössä voinut oppia.

Suurin osa opeista tuli kantapään kautta, ja moni oppi oli sellainen, että olisin kyllä kuollut ihan onnellisena ilman niitäkin kokemuksia.

Varmaankin eniten kasvoin johtajana. Minulla on ollut pienestä asti johtamisen into. Kuulemma jo osapuilleen viisivuotiaana organisoin rivitalopihamme lapset valmistamaan “koimyrkkyä”, kun pihapiirin pihlajiin oli iskenyt pihlajankehrääjäkoi.

Johtamisen taito ja ymmärrys sen sijaan tulivat vasta käytännön työn kautta. Palkkasin ensimmäisen työntekijäni jo yrityksen ensimmäisen toimintavuoden aikana ja toisen melkein heti perään. Nuo kaksi ihmisparkaa todennäköisesti näkivät pitkään painajaisia, sillä olin pomona varsinainen natsikyylä. Annoin liian vähän tukea ja opastusta ja toisaalta liian vähän tilaa oman järjen käyttöön. En ymmärtänyt, mitä eroa on “prosessilla” ja “MINUN tavallani toimia”. Palautteenantokin taisi olla aika, hmm, räiskyvää.

Vuosien varrella yrityksessäni työskenteli joukko kokeneita ammattilaisia sekä nuoria innokkaita, ja pikkuhiljaa he kouluttivat minua esimiehenä.

Kaksi vuotta sitten koin, etten enää tuon yrityksen puitteissa pystynyt kehittymään niin paljon kuin olisin halunnut, joten myin firman ja siirryin palkkatöihin. Keskijohdossa suurehkossa organisaatiossa oli hieno huomata, miten paljon tosiaankin olin oppinut. En enää ollut se “viestintätyttö”, joka aikoinaan oli lähtenyt soitellen sotaan.

Erityisen hienoa oli huomata, että olin ihan oikeasti oppinut johtamaan. Vetämässäni tiimissä oli mahtava porukkahenki, ja sain runsaasti kiittävää palautetta niin tiimiläisiltä kuin ylemmältä johdolta. Sekin tuntui varsin makealta, että hallinnollista osaamistani, etenkin talousasioissa, kiiteltiin kovasti. Kun tosiaan olen sieltä elokuvantutkimuksen ja viestinnän puolelta ponnistanut.

Kun myin edellisen yritykseni, mietin, etten taida ihan pian uudestaan siihen leikkiin ryhtyä. No, vannomatta paras. Tässähän sitä taas ollaan. Onneksi kuitenkin todella montaa kokemusta viisaampana.

Näin merkkipäivänä on paikallaan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet mukana rakentamassa Frankin tarinaa – ja samalla kouluttamassa minua. Kiitos kaikille Frankin työntekijöille, yhteistyökumppaneille ja asiakkaille vuosien varrelta! Kiitos kaikille tukijoille ja neuvonantajille! Ja erityisen suuri kiitos Merjalle, joka nyt jatkaa Frankin luotsaamista!

2 responses to “10 vuotta sitten

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus, ja jatkossa lukisin mielelläni lisää siitä, miten asiantuntijayrittäjä voi kehittyä niin myyjänä kuin johtajanakin. Varsinkin vasta-alkajaa kiinnostaa, mitkä yleensä ovat asiantuntijayrittäjän suurimpia myynnin esteitä ja miten raivata niitä pois.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.