Hyvä kiertämään

Edellinen blogikirjoitukseni verkostoitumisesta herätti innokasta keskustelua LinkedInissä. Monista kommenteista oli rivien välistä aistittavissa tiettyä turhautumista siihen, ettei verkostoitumisen merkitys ole vielä ihan kaikille avautunut täällä Härmän perukoilla.

Jatkanpa siis vielä toisenkin kirjoituksen verran lempiaiheestani. Verkostoituminen on nimittäin oma taiteenlajinsa, jossa itse olen harjaantunut pitkällisen yritysten ja erehdysten sarjan kautta.

Verkostojen paradoksi on, että silloin kuin niitä eniten tarvitsisi – nuorena, kokemattomana, juuri alaa vaihtaneena, uuteen paikkaan muuttaneena – niitä ei yleensä vielä ole. Ja koska työelämän verkostot perustuvat pohjimmiltaan aina jonkinlaiselle hyödyn ajatukselle, verkostojen rakentaminen on myöskin vaikeinta noissa edellämainituissa tilanteissa.

Ihminen, jolla on paljon verkostopääomaa, on yleensä mielenkiintoisempi kontakti kuin ihminen, jolla pääomaa on vähän. Samaan tapaan kuin rekrytointitilanteessa kokenut kandidaatti on usein kiinnostavampi kuin kokematon. Jo valmiiksi verkostoitunut ihminen tuo uudelle kontaktilleen todennäköisesti enemmän hyötyä, samoin kuin jo valmiiksi kokenut työntekijä työnantajalle.

Miten siis päästä verkostoitumisen alkuun, kun verkostoja ei ennestään ole?

Ensinnäkin on hyvä tiedostaa, ettei verkostoitumista voi pakottaa. Jokainen lienee joskus tavannut verkostotyrkyn, joka lähes väkisin tunkee käyntikorttejaan kaikille. Tyrkyllä on varmasti hillitön kontaktilista, mutta kuinkahan moni oikeasti haluaa kuulla hänestä toista kertaa?

Oman kokemukseni mukaan työelämässä hyvin monessa asiassa – myös verkostoitumisessa – auttaa eteenpäin se, kun miettii ensisijaisesti, miten voi tuottaa hyötyä muille.

Hyöty voi olla sitä, että tutustutat ihmisiä toisiinsa. Tai sitä, että kanssasi on kiinnostavaa keskustella – tuot mielenkiintoisia näkökulmia, kuuntelet. Kenties osaat jotakin, josta on hyötyä verkoston toiminnassa. Myös muiden rohkaiseminen on eräänlaista hyötyä. Pääasia on, että ihmiset kokevat saavansa jotakin ollessaan tekemisissä kanssasi.

Kun olet hyödyksi muille, myös muut ovat paljon mieluummin hyödyksi sinulle. Siitä se lähtee. Uskon vahvasti siihen, että kun laittaa hyvän kiertämään, sitä tulee jotakin kautta myös takaisin. Ei välttämättä aina samasta osoitteesta, mutta jostakin.

Itselleni aikoinaan loistavan alun verkostoitumiseen tarjosi nuorkauppakamari. Olin vastikään muuttanut Helsinkiin, en tuntenut täältä juuri ketään, eikä minulla ollut sanottavia näyttöjä työelämässä. Kamaritoiminnan kautta löysin sekä ystäviä että hyviä bisneskontakteja. Yhteinen toiminta harrastusprojekteissa oli mitä paras sosiaalinen liima.

Todella mielenkiintoinen verkostokonsepti on toimistonomadi. Nomadit ovat yksityisyrittäjiä, jotka menevät aina kuukaudeksi kerrallaan työskentelemään jonkin yrityksen tai organisaation konttorille. Nomadi ei tee töitä isäntäorganisaatiolle, vaan hoitaa omia hommiaan, ja töiden lomassa jutustelee isäntäorganisaation ihmisten kanssa. Ajatuksena on, että kuukauden aikana syntyvä vuorovaikutus hyödyttää molempia.

Sosiaalinen eläin kun olen, minua kiinnostaisi kovasti kokeilla nomadeilua. Jos siis organisaatiollasi sattuu olemaan tyhjä työpiste ja kaipaisitte virkistävää ajatusten tuulettelua, otan mielelläni kutsuja vastaan!

 

Artikkelin kuva on julkaistu Creative Commons -lisenssillä. Kuvan ottajan tiedot