Uskalla sanoa

Olin viime viikolla todella mielenkiintoisessa tilaisuudessa. Pause by Office Nomad -aamukahvitilaisuudessa keskusteltiin aivotutkija Kiti Müllerin johdolla työelämästä.

Puhuttiin paljon siitä, mikä nykypäivän työelämässä mättää: liian vähän aikaa ajatella, liikaa tylsiä kokouksia, esimiehet ovat paikalla ruumiineen mutta eivät ajatuksineen, taloudellinen epävarmuus kuristaa ja tappaa luovuuden, kallispalkkaiset johtajat vaativat lisää työtä pienemmällä palkalla kaikilta paitsi itseltään ja kavereiltaan.

“Milloin ihan tavalliset työntekijät uskaltavat nousta ylös ja sanoa, ettei näin voi jatkua?” Kiti Müller kyseli.

Seurasi mielenkiintoinen keskustelu uskaltamisesta. Psykologi Ilona Rauhala puhui vaikuttamisosaamisesta ja määritteli sen suunnilleen näin: ihminen uskaltaa sanoa näkemyksensä myös niille ääliöille, jotka eivät anna siihen lupaa.

Hyvin kiteytetty. Ja monelle ihmiselle äärimmäisen vaikeaa toteuttaa. Moni jotenkin jää juuri odottamaan sitä lupaa, jota ei koskaan tule.

Se nyt on kuitenkin niin, etteivät asiat muutu, jos niitä ei muuta. Työelämäkään ei muutu paremmaksi, jos emme vaadi parempaa. Siksi jokaiselta tarvitaan hitunen arkipäivän siviilirohkeutta.

Uskalla sanoa.  Jos jokin on pielessä, sano se ääneen. Jos haluat jotakin, sano sekin ääneen. Jos et sano, muut eivät voi tietää – ja sama meno jatkuu.

Uskalla ehdottaa. Mariseminen saa aikaan lähinnä ilmapiirin happanemista. Sen sijaan rakentavat ehdotukset auttavat viemään asioita eteenpäin, tai ainakin aikaansaamaan keskustelua. Ehdotusten ei tarvitse olla suuria ja mahtavia – usein hyvin pienillä käytännön teoilla saadaan aikaan isoja muutoksia.

Uskalla kieltäytyä. Tuntuuko kokous turhalta? Mitäs jos et osallistuisikaan? Onko työpöytä jo valmiiksi täynnä? Mitäs jos et sitten ottaisi vastaan lisää töitä?

Uskalla vaatia. Selaako pomosi taas poissaolevana kännykkää palaverissa? Jättikö työkaverisi taas lupaamansa työn tekemättä? Sinä ja kollegasi ansaitsette parempaa, ja se kannattaa myös sanoa ääneen.

Uskalla tukea. Jos et itse uskalla sanoa, ehdottaa, kieltäytyä tai vaatia, mutta joku muu uskaltaa, osoita edes tukesi heille. Sekin on arvokasta.

Uskalla olla läsnä. Kunnioita muiden ajankäyttöä. Jos keskustelet toisen kanssa tai olet mukana palaverissa, ole mukana täysillä. Kännykän ja sähköpostin plärääminen keskustelun aikana saa aikaan moninkertaisen tyhjäkäynnin. Keskustelu ei lähde käyntiin, palaverin tavoitteet karkaavat kauemmas – etkä todennäköisesti pysty kunnolla keskittymään niihin meileihinkään.

Uskalla priorisoida. Kaikki työt eivät ole yhtä arvokkaita. Itse asiassa kaikkia töitä ei edes tarvitse tehdä, eikä kaikkiin kokouksiin, seminaareihin ja kissanristiäisiin osallistua.

Uskalla olla kiva. Moni taantuu työn raskauttamana happamaksi ja ilottomaksi valittajaksi. Mutta ei ole pakko! Voit myös itse päättää kiittää, kehua, kannustaa, auttaa, tsempata ja neuvoa muita. Siitä tulee nimittäin itsellekin parempi olo. Ehkä joku muukin innostuu tekemään samaa.

Työelämä ei ole jotakin, joka vain tapahtuu meille itsestämme riippumatta. Työelämä muodostuu meidän kaikkien toiminnasta. Jos työelämä tuntuu surkealta, voit itse käynnistää muutoksen, vaikkapa ihan pienen. Aloita vaikka hymyilemällä.

 

Artikkelin kuva on julkaistu Creative Commons -lisenssillä. Kuvan ottajan tiedot