Myös yritykset tarvitsevat verkostoja

Vuosia sitten olin kasvuyrittäjyyskurssilla. Kurssitoverinani oli muuan herra, jolla oli vahvat mielipiteet. Hän muun muassa ilmoitti ykskantaan, ettei verkostoitumisesta ole mitään liiketaloudellista hyötyä.

Toisinaan mietin, mitä herralle ja hänen yritykselleen mahtaa kuulua, ja liekö muuttanut mieltään sittemmin.

Olen kirjoittanut aiemmin verkostoitumisen merkityksestä henkilötasolla, ja henkilötason asiaksi se usein mielletäänkin. Organisaatiothan muodostuvat ihmisistä ja niin edespäin. Verkostojen rakentaminen on kuitenkin mitä suurimmassa määrin myös organisaatiotason asia.

Nykypäivänä liiketoimintaympäristö kehittyy ja muuttuu alalla kuin alalla salamannopeasti. Suurten yritysten on usein vaikea mukautua muutostahtiin jähmeine prosesseineen. Reagoi siinä ketterästi, kun joka asialle vaaditaan perinpohjaisesti laaditut business caset, ja jokaisen vähänkin tärkeämmän asian päätöksenteko etenee monen portaan kautta.

Startupeilla ja pienyrityksillä ei tällaisia organisaatiorasitteita ole, joten niillä on usein paremmat mahdollisuudet reagoida nopeasti markkinoiden muutoksiin tai jopa ennakoida niitä. Uusia tuotteita ja palveluja voidaan kehittää joustavammin.

Mutta pienillä puolestaan on rasitteena pienuutensa. Kaupallista siinä sitten uutta tuotetta, kun ei ole globaaleja jakelukanavia eikä kohdemarkkinaosaamista. Tuotantokapasiteettikaan ei riitä edes yhden kiinalaisen kaupungin tarpeisiin.

Verkostojen ja strategisten kumppanuuksien avulla pienet ja suuret voivat hyödyntää toistensa vahvuuksia. Applen ja Googlen kaltaiset suuryritykset ovat löytäneet ketteristä startupeista toimivan tuotekehityskanavan – niiden ei tarvitse yrittää keksiä kaikkea itse, kun maailmalta löytyy runsain määrin innovoijia. Ympäristöteknologiakonserni Veolia puolestaan joukkoistaa ongelmanratkaisua pk-yrityksille. Microsoftilla on erinomaisesti toimiva globaali kumppanuusohjelma, joka toimii sekä jakelu- että innovaatiokanavana.

Pienille yrityksille yhteistyö suurten kanssa voi merkitä vaikkapa rahoitusta tuotekehitykseen, kattavaa jakelutietä, parempia tuotantotiloja tai aivan eri mittaluokan markkinointimuskelia.

Monen suomalaisen pienyrityksen ongelmana on oman osaamisen kapeus. Asiakas haluaisi kokonaisratkaisua, mutta suomalainen toimittaisi venttiiliä. Kun useampi yritys yhdistää voimansa, alkaa se kokonaisuuskin hahmottua. Mutta vielä pitäisi osata yhdessä myydä ja toimittaa se ratkaisu, ja tähän yhteistyö usein tyssää.

Jostain syystä yhteistyö on suomalaisille teollisuusyrityksille kauhean vaikeaa. Pelätään kilpailijoita, vahditaan mustasukkaisesti omia immateriaalioikeuksia eikä haluta tehdä mitään “ylimääräistä”. Miksi tienaisi miljoonan hiukan isommalla vaivalla, kun voi tienata satasen heti?

Erilaisia toimialayhdistyksiä, vientirenkaita ja kansainvälistymisprojekteja Suomesta kyllä löytyy yllin kyllin. Mutta aitoa halua yhdessä tekemiseen muutenkin kuin kahvittelun, palaveeraamisen ja seminaarien tasolla pitäisi löytyä paljon enemmän.

Lupaaviakin esimerkkejä sentään on. Yksi sellainen on teolliset symbioosit – yritykset hyödyntävät toistensa sivuvirtoja ja kehittävät yhdessä uusia liiketoimintamalleja. Ehkä tämä on juuri suomalaisille sopiva yhteistyön muoto. Materiaalivirtojen fiksu hyödyntäminen kun on totaalisen insinööriä hommaa, ja sellaisen päälle suomalainen ymmärtää. Ja hyvä niin!

 

Artikkelin kuva on julkaistu Creative Commons -lisenssillä. Kuvan ottajan tiedot