Freelancer ja ilmainen työ

Muuan läheiseni työskentelee freelancerina, kuten minäkin. Vuosia sitten hän oli tilanteessa, jossa hän oli alkanut saada nimeä ammattilaisena, ja erilaisia esiintymispyyntöjä tulvi.

Kiva juttu – paitsi, että suurin osa pyynnöistä koski esiintymiskeikkoja, joista ei maksettu mitään. Jonkin aikaa tunnollinen freelancer kävi vetämässä ilmaisia spiikkejä noin niin kuin markkinointimielessä. Kunnes eräänä päivänä hän puuskahti: “Ei noista ilmaisista esiintymisistä seuraa muuta kuin lisää pyyntöjä esiintyä ilmaiseksi!”

Itseltäni on viime kuukausina tiedusteltu muun muassa, voisinko matkustaa omalla kustannuksellani toiselle puolelle Suomea pitämään ilmaisen seminaariesityksen sekä voisinko pitää eräällä myöskin toisella puolella Suomea sijaitsevalla yliopistolla luennon pelkkää matkakorvausta vastaan.

Toki käyn välillä pitämässä lyhyitä seminaariesityksiä ilmaiseksi – jos ne eivät edellytä isoa työmäärää eivätkä aiheuta itselleni kustannuksia. Järjestötoiminnan puitteissa olen jopa kouluttanut ilmaiseksi, sillä talkoomeininki kuuluu osana järjestötoimintaan. (Ja järjestötoiminta voi tarjota hyviä mahdollisuuksia testata uusia koulutuskonsepteja ennen kaupallistamista.)

Mutta mistä lähtien yliopistot ovat lakanneet maksamasta luennoitsijoille? Nehän ovat julkista rahoitusta nauttivia laitoksia eivätkä mitään vapaaehtoisten harrastuspiirejä.

Säännöllistä kuukausipalkkaa nauttivan voi olla hankala hahmottaa yrittäjän arkea. Seminaariesiintymiset ja bloggaaminen erilaisten tahojen saiteilla korvauksetta saattavat olla jopa kiinteä osa kuukausipalkkaisen asiantuntijan tai johtajan työnkuvaa – sisältömarkkinointia, hyvää mainosta omalle organisaatiolle.

Yrittäjälle puolestaan kirjoittaminen, esiintyminen, kouluttaminen ja niin edespäin voivat olla juuri niitä asioita, joilla hän tienaa elantonsa. Ja vaikka eivät olisikaan, ilmaiseksi tehtyihin “markkinointikeikkoihin” käytetty aika on silti pois leipätyöstä. Yrittäjälle kun ei kuukausipalkka pompsada tilille automaattisesti.

Monelle yrittäjälle rajan vetäminen on vaikeaa: milloin ilmainen markkinointikeikka on oikeasti kannattavaa markkinointia ja milloin hyväksikäyttöä? Täysin vedenpitävää kriteeristöä tuskin pystyy laatimaan, mutta jonkinlaisena nyrkkisääntönä voi pitää sitä, onko julkaisu- tai koulutustoiminta järjestävälle taholle bisnestä vai ei.

Jos kaupallinen media pyytää blogikirjoitusta ilmaiseksi, kyse on ilman muuta hyväksikäytöstä. Samoin, jos koulutusorganisaatio pyytää kouluttamaan ilmaiseksi. Kaikenkarvaiset organisaatioblogit ja verkostoitumisseminaarit ovatkin sitten jo kimurantimpi juttu.

Freelancerien onkin hyvä luoda oma kriteeristönsä, jotta pystyy arvioimaan, kannattaako keikka.

Ja toisaalta – jokainen voi myös omalla kohdallaan miettiä pyyntöjensä kohtuullisuutta. Seuraavan kerran, kun tekee mieli pyytää ammattikirjoittajaa bloggaamaan ilmaiseksi, ammattikouluttajaa kouluttamaan ilmaiseksi tai vaikkapa tuttua lääkäriä “vähän vilkaisemaan” sitä selässäsi olevaa asuntoauton muotoista luomea, mieti hetki, olisitko itse valmis työskentelemään palkatta.