“Tukifunktiot” ja “oikea” liiketoiminta

”Yksi syy siihen, miksi naisia on johtoryhmissä vähemmän, on se, että naiset opiskelevat miehiä harvemmin insinööritieteitä. Ne johtavat usein liiketoiminnallisiin tehtäviin.” Näin kertoo päivän Hesarissa Keskuskauppakamarin lakimies Antti Turunen.

Lyhyt lausahdus kätkee taakseen aika monta taustaoletusta:

  • Liiketoiminta on sitä, että tuotetaan jonkinlaista teknologiaa
  • Tästä seuraa, että teknologiaosaaminen = liiketoimintaosaaminen
  • Teknologiaosaamista voi olla ainoastaan insinööritieteitä opiskelleilla
  • Liiketoiminnan harjoittamiseen tarvitaan ainoastaan insinöörejä, jotka hoitavat sen teknologian, sekä myyjiä (Yhdestä asiasta suomalaiset ovat harvinaisen yksimielisiä: insinöörit eivät osaa myydä. Tämä saattaakin olla ainoa asia, jota suomalaisten mielestä insinöörit eivät osaa.)
  • Kaikki muu on “tukitoimintaa”, joka on luonteeltaan ylimääräistä hörsötystä eikä missään tapauksessa liiketoiminnan kannalta keskeistä

Ja näistä taustaoletuksista sitten seuraa, että naisia ei valita johtoryhmiin eikä hallituksiin, koska naiset eivät opiskele insinööritieteitä, eivätkä näin ollen tajua liiketoiminnasta mitään.

Samaisessa lehdessä kerrottiin reilu viikko sitten tutkimuksesta, jonka mukaan “teknisen koulutuksen suosiminen johtajavalinnoissa on erityisesti suomalainen ilmiö, jota ei tunneta edes muissa Pohjoismaissa”.

Jos suomalaisella teollisuudella menisi noin yleensä ottaen huippuhyvin, voitaisiin ajatella, että suomalaiset ovat selvästi nyt hoksanneet menestyksen reseptin – insinöörit kehiin, muut toiminnot minimiin, hommat hoituu.

Suomalaisella teollisuudella ei kuitenkaan mene loistavasti. Saamme päivittäin kuulla, kuinka kilpailukyvyn parantamiseksi pitäisi milloin mitäkin: alentaa sähkön hintaa, pidentää työaikaa, “maltillistaa palkkoja”.

Mitäs jos yksi syy heikkoon kilpailukykyyn löytyykin yritysjohdon osaamisen ja taustojen yksipuolisuudesta? Mitäs jos ruotsalaiset, saksalaiset ja amerikkalaiset menestyvät paremmin osittain siksi, että heidän yrityksissään ymmärretään sellaisten asioiden kuin markkinoinnin ja henkilöstöosaamisen merkitys?

Insinööritieteiden opiskelu valmentaa hahmottamaan prosesseja ja ratkomaan teknisiä ongelmia. Yritystoiminta on kuitenkin paljon muuta. Lähes kymmenen vuoden yrittäjäkokemuksella voin todeta, että johtamisen todellinen kuninkuuslaji on henkilöstöhallinto – jos tulee palkattua vääriä ihmisiä tekemään vääriä hommia ja heitä palkitsee väärällä tavalla, on ihan sama, onko yrityksellä maailman hienoimmat tuotteet.

Samoin teknisesti ylivertaiset tuotteet ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, jos ne eivät vastaa markkinoilla olevaan tarpeeseen – itsestään syntyneeseen tai nerokkaalla markkinoinnilla aikaansaatuun.

Teknisesti ylivertaiset tuotteet eivät auta myöskään, jos on tullut solmittua huonoja sopimuksia, tai ei osata hankkia oikeanlaista rahoitusta.

Liiketoiminta on kokonaisuus, jossa tarvitaan paletin kaikkia värejä. Siksi insinööriosaamisen ja miessukupuolen yksipuolinen suosiminen johtajavalinnoissa ei ole ensisijaisesti edes sukupuolikysymys, vaan kilpailukykykysymys. Ja siitä lienemme kaikki yksimielisiä, että parempaa kilpailukykyä tässä tarvitaan.

3 responses to ““Tukifunktiot” ja “oikea” liiketoiminta

  1. Muistaakseni Suomen pörssiyhtiöiden johdossa on enemmän naisia kuin muissa pohjoismaissa ja Saksassa. Tämän huomioiden samalla logiikalla suomalaisyritysten kilpailukykyvaikeuksista voisi syyttää liian(!) naisvaltaista johtoa?

    Olen kyllä samaa mieltä, että insinööripainotus on typerää ja sille pitäisi tehdä jotain. Ensisijaisesti se tarkoittaa sitä, että myös ei-insinöörialojen on kyettävä luomaan Suomessa kannattavaa ja kasvavaa liiketoimintaa, josta johtajia voitaisiin kauhoa. Tyhjästä näitä diversejä pomoja ei synny.

    Tykkää

    • Oletko kuullut sellaisista yrityksistä kuin Fazer, Iittala, Hesburger, Kotipizza, Marimekko, Finlayson, Stockmann, Varusteleka, Katri Antell, Hartwall, Sinebrychoff, Olvi, Roschier?

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.