Kyytiä startupmyytille, osa 1: Mitä ne startupit edes ovat?

Viime viikolla startup-kansa jorasi jälleen Slushissa. Oli värivaloja, väentungosta, muotisanoja, paljon puhetta maailman muuttamisesta. Olipa myös mediakohu, kun ravintolaruuan kotiinkuljetuksiin erikoistunut startupyritys Wolt kärähti työehtojen laiminlyönneistä.

Tällä kertaa Slushin yhteydessä kuultiin runsaasti kritiikkiä – muun muassa Kansan Uutiset ja Long Play tarttuivat aiheeseen. Hypesykli on mitä ilmeisimmin edennyt vaiheeseen, jossa toistaiseksi lähes pelkkää suitsutusta osakseen saanut startupskene alkaa ylittää ärsytyskynnyksen.

Itse vietän varsin suuren osan työajastani startupien parissa. Olen enkelisijoittajana kahdessa startupyrityksessä, käyn sijoittaja- ja startuptapahtumissa ja osallistun aktiivisesti FiBANin eli Suomen enkelisijoittajayhdistyksen toimintaan.

Slushin yhteydessä esiin noussut kritiikki vaikuttaa ainakin osittain johtuvan siitä, että startupilmiö on Suomen tasolla melko uusi, ja toistaiseksi harvalla on siihen omakohtaista kosketuspintaa. Media nostaa ilmiöstä esiin melko satunnaisia välähdyksiä ja hämmentää vielä soppaa käyttämällä terminologiaa miten sattuu. Kun mausteeksi lisätään ihan aiheesta syntynyt kohu, soppa kiehuu yli.

Startupeja, kuten mitä tahansa talouden osa-aluetta, on ilman muuta tarpeen tarkastella kriittisesti. Ensin kuitenkin on hyvä ymmärtää, mistä on kyse.

Mistä siis puhutaan, kun puhutaan startupeista? Pitkän linjan yrittäjä Steve Blank määrittelee startupin seuraavasti: “A startup is a temporary organization designed to search for a repeateble and scalable business model.” Eli: väliaikainen organisaatio, jonka tehtävänä on etsiä monistettavaa ja skaalautuvaa liiketoimintamallia.

Startupit ovat siis yrityksinä alkuvaiheessa ja niiden tavoitteena on nopea, kansainvälinen kasvu. Mikä tahansa vastaperustettu yritys ei ole startup. Mikä tahansa kasvuyrityskään ei ole startup. Olennaista on liiketoiminnan superskaalautuvuus.

Startupien joukossa on paljon mobiili- ja ohjelmistoyrityksiä, koska softaa on mahdollista myydä suuria yksikkömääriä ilman, että työvoiman tarve kasvaa samassa suhteessa. Mobiilisovelluksille on myös olemassa erinomaiset kansainväliset jakelukanavat ja useita toimiviksi osoittautuneita ansaintamalleja. Kuten Supercell on osoittanut, varsin pienellä porukalla voidaan tahkota miljardiluokan liikevaihtoa.

On myös startupeja, joiden bisnesmalli perustuu lisensointiin tai välitystoimintaan. Ensiksi mainituissa pohjalla on jonkinlainen keksintö, jonka valmistus- tai käyttöoikeuksia yritys lisensoi eri puolille maailmaa. Jälkimmäisissä puolestaan välitetään vajaakäytössä olevia resursseja tarvitseville. Uber, Airbnb ja suomalainen PiggyBaggy edustavat tätä toimintatapaa. Kummassakaan tapauksessa yrityksen omia resursseja ei tarvitse sitoa tuotantolaitoksiin tai kiinteään omaisuuteen, joten kansainvälinen laajentuminen on helpompaa.

Jotkut startupit kehittävät tapoja, joilla useiden eri palveluntarjoajien palveluista voi helposti valita ja ostaa itselleen kulloinkin sopivimman vaihtoehdon. Slushissa esiteltiin muun muassa PlugSurfing, jonka palvelun avulla sähköauton käyttäjä voi käyttää mitä tahansa latauspalvelua ja maksaa kaiken yhdellä kuukausilaskulla. Toinen omista sijoituksistani Tuup puolestaan tarjoaa yhden käyttöliittymän, jonka kautta voi suunnitella päivittäisiä asiointimatkoja sekä varata ja ostaa eri liikennepalvelujen tarjoajien kuten taksin, joukkoliikenteen ja yhteiskäyttöautoyritysten palveluja.

Osa tuottaa järjestelmiä, joille on tunnistettu laaja potentiaalinen käyttäjäkunta. Esimerkiksi suomalaisen Enevon jätelogistiikan hallintajärjestelmä menee maailmalla kuin kuumille kiville, koska se ratkaisee ongelman, jonka kanssa kaikissa kaupungeissa painiskellaan. Kovat odotukset on myös toisen sijoitukseni Fourdegin lämmönhallintajärjestelmälle.

Lyhyesti sanottuna tämän päivän startupit ovat parhaassa tapauksessa huomispäivän kansainvälisiä suuryrityksiä. Siksi niistä kohkataan niin kovasti. Onnistuessaan ne tuovat verotuloja ja luovat vaurautta ympärilleen. Vain pieni murto-osa startupeista oikeasti pääsee tavoitteeseensa, mutta se riittää. Kuten Supercellin esimerkki osoittaa, yhdenkin “yksisarvisen” tuotoista riittää paljon hyvää jaettavaksi.

Ja nekin, joista ei tule Supercellejä, kasvattavat koko joukon ihmisiä, jotka ovat yhden yrityksen verran osaavampia ja kokeneempia.

Seuraavana: Miksi startupeihin sijoitetaan isoja summia?

One response to “Kyytiä startupmyytille, osa 1: Mitä ne startupit edes ovat?

  1. Päivitysilmoitus: Kyytiä startupmyytille, osa 2: Miksi startupeihin sijoitetaan isoja summia? | Uusi mukavuusalue |The New Comfort Zone·

Kommentointi on suljettu.